Vanhemmuuteen liittyy monenlaisia odotuksia, mielikuvia, toiveita ja pelkojakin. Vanhemmuus on loppuelämän kestävä vastuu, vaikka se ei aina olekaan toivottu tehtävä tai rooli. Vanhempi ei aina ole lapsensa tosiasiallinen huoltaja, eikä huoltaja ole aina lapsen vanhempi. Sitoutuminen vanhemmuuteen tai huoltajuuteen voi olla suuri voimavara ja motivaation lähde rikoksista irrottautumisessa.

Vanhemmuus ja perhe-elämä kohtaavat isoja haasteita tilanteissa, joissa yksi vanhemmista on vankilassa. Lasten kasvattaminen ilman toista vanhempaa voi olla erityisen rankkaa, ja kotona oleva vanhempi saattaa kokea olonsa yksinäiseksi ja kuormittuneeksi. Kotona oleva vanhempi voi kohdata kaikenlaisia huolenaiheita arjen pyörittämisen ja lapsen tarpeista huolehtimisen ohella. Vankilassa olevan vanhemman tuki onkin tärkeää. Esimerkiksi puhelut voivat olla mahdollisuus tukea toista ja kysyä kuulumisia. Ne voivat myös antaa tilaa purkaa tunteita ja jakaa arjen haasteita.

Vanhemman poissaolon jälkeen (esim. vankilatuomion tai muun syyn takia) suhteen rakentaminen lapsen kanssa vaatii kärsivällisyyttä. Lapsi saattaa kokea vanhemman poissaolon vaikeaksi hyväksyä. Hyvin pieni lapsi saattaa olla etääntynyt vanhemmastaan, eikä välttämättä muista häntä niin hyvin. Vanhempi lapsi saattaa kokea olonsa jopa hylätyksi, eikä haluaisi hyväksyä uudelleen elämään ilmestyvää vanhempaa. On tärkeää ottaa huomioon lapsen ehdot ja edetä hänen tahtiinsa. Painopisteen tulisi olla lapsen tarpeissa ja hänen vahvuuksiensa korostamisessa. Vapautuvan vanhemman on tärkeää osoittaa sitoutumistaan ja rakentaa suhdetta lapsen ehdoilla.

Osaatko vastata seuraaviin vanhemmuutta käsitteleviin kysymyksiin? Pohdi näitä hetki, ennen kuin siirryt seuraavaan kohtaan.

Millainen vanhempi tai huoltaja haluaisin olla?

Millaista on riittävän hyvä vanhemmuus?

Miten vanhemmuutta pitäisi tukea, kun vanhempi irrottautuu rikoksista tai riippuvuuksista? Kuka tai mikä tukee?